Professori Magnus Arni Magnussonin mukaan Islannin nykyiset hallituspuolueet lupasivat kuitenkin kansanäänestystä ja EU-neuvottelujen jatkamista jo ennen Trumpin valtaannousua. Jotain Trumpin puheet kuitenkin muuttivat:

- Turvallisuus ei ole koskaan ollut Islannissa keskustelun aihe. Siitä on huolehtinut Yhdysvallat vuoden 1951 puolustussopimuksen mukaisesti. Nyt turvallisuudesta on tullut uusi aihe keskustelussa EU-jäsenyydestä, Magnusson sanoo STT:lle.

Yhdysvallat on myös ollut EU:n jälkeen Islannin tärkein vientimarkkina, joten Trumpin päätös korkeammista tulleista islantilaisille tuotteille ei ole lisännyt luottamusta Yhdysvaltoihin.

-Mielipidekyselyt osoittavat melko selvää tukea EU-jäsenyysneuvotteluiden aloittamiselle, mutta keskustelu on vasta alussa, joten saa nähdä, miten tilanne kehittyy, Magnusson sanoo.

Varsinaisen jäsenyyden kannatusluvut ovat aika lailla tasan. Magnussonin mukaan kaikki on kuitenkin pelkkää spekulaatiota niin kauan kuin ei ole tietoa siitä, millä ehdoilla Islanti voisi liittyä EU:hun.

- Siksi haluamme viedä jäsenyysneuvottelut loppuun ja saada aikaiseksi jäsenyyssopimuksen, jonka perusteella islantilaiset voivat tehdä valistuneen päätöksen siitä, liittyäkö EU:hun vai ei, Magnusson perustelee.

Bifröstin yliopiston professorintoimensa lisäksi Magnusson on Eurooppalainen Islanti -kansalaisjärjestön puheenjohtaja, joten hänen kantansa EU-jäsenyyden puolesta on selvä. Magnussonkin myöntää, että jäsenyyttä on turha haikailla ilman sopua aiemmin kantona kaskessa olleesta tärkeästä kalastuskysymyksestä.

- Mahdollisissa jäsenyysneuvotteluissa Islannin hallitus pyrkisi takaamaan sellaisen tuloksen, että se voidaan tulkita täyden kontrollin säilyttämiseksi kalastusvarannoistamme. Jos sellaista ei ole liittymissopimuksessa, Islannin hallitus ei sopimusta allekirjoita eikä kansa sitä hyväksy, Magnusson vakuuttaa.

Hänen mukaansa vaatii luovaa ajattelua ratkaista, miten Islannin vaatimukset sovitetaan yhteen EU:n yhteisen kalastuspolitiikan kanssa. Se kuitenkin saattaa olla nyt aiempaa helpompaa, koska Islannin päävihollinen aiemmissa kalastussodissa on ollut Britannia, joka ei ole enää EU:n riveissä neuvottelemassa.

Kalastusta ja kenties maataloutta lukuun ottamatta ongelmia ei pitäisi syntyä, sillä Islanti on jo pitkään ollut mukana EU:n sisämarkkinoilla ja vapaan liikkuvuuden Schengen-alueessa.

- Me osallistumme innokkaasti kaikkeen. Voisi sanoa, että olemme jo 70-80-prosenttisesti EU:n jäsen. Parlamenttimme hyväksyy monia lakeja, jotka pohjautuvat EU-direktiiveihin, joihin meillä ei ole mitään sananvaltaa, Magnusson sanoo.

KONKURSSIN partaalla hoippuessaan Islanti haki EU-jäsenyyttä finanssikriisin jälkimainingeissa jo vuonna 2009. Seuraavana vuonna aloitetut neuvottelut keskeytettiin aiempien lupausten vastaisesti muutamaa vuotta myöhemmin, kun valta oli vaihtunut parlamenttivaaleissa ja talous toipunut pahimmasta.

Aiemmin Tanskalle kuuluneesta Islannista tuli itsenäinen tasavalta vasta vuonna 1944, mikä näkyy Magnussonin mukaan myös keskustelussa EU-jäsenyydestä. Politiikassa kansallismielisyys on suorastaan elinehto.

- Se virtaa niin poliitikkojen kuin kansalaistenkin suonissa, joten sen avulla on hyvin helppoa nostattaa voimakkaita tunteita, Magnusson sanoo.

Hänen mukaansa Islannin EU-jäsenyyden puolustajat tekevätkin virheen, jos he yrittävät vedota vain kansalaisten järkeen ja unohtavat tunteet.

-  EU pitää nähdä toimijana, joka edistää Islannin etuja ja jossa Islanti istuu samassa pöydässä muiden itsenäisten ja ylpeiden Euroopan maiden kanssa, Magnusson muotoilee.

Elokuun kansanäänestyksen jälkeen neuvotteluissa mahdollisesti syntyvä tulos on vielä hyväksyttävä uudessa kansanäänestyksessä. Lisäksi parlamentin on tehtävä tarvittavat muutokset Islannin perustuslakiin. Kestää siis parhaassakin tapauksessa vielä vuosia ennen kuin EU-lippu nousee, jos nousee, salkoon Reykjavikissa.

Niilo Simojoki / STT